*

mhyrylainen

Libertarismin nousu ja tuho

Lyhyesti mutta perustellusti, ohjeeksi suunnan valintaan:


Libertaristinen talousoppi on syntynyt vastapooliksi ylhäältä yhden ohjelman mukaan ohjatulle taloudelle. Se on mahdollistunut vasta tällaisen ohjauselimen, käytännössä valtiovallan syntymisen jälkeen. Libertaarin vapaus on vapautta valtiovallan säätelystä. Se ei ole - vastoin yleistä luuloa - yksilön vapautta omiin taloudellisiin valintoihinsa vaan erilaisten sopimusyhteisöjen kuten yritysten ja ammattiliittojen vapautta tehdä sopimuksia keskenään ja valtiovallan kanssa taloudellisten hyödykkeiden jaosta. Tällainen vapaus on ollut kehitykselle otollisempaa kuin vain valtiovallan keskitetysti ohjaama talous. Siksi libertarismin aate ja käytäntö on noussut nykyiseen asemaansa.
 
Valtioiden poliittisessa rakenteessa libertaristinen vapaus vastaa heimojen vapautta keskushallinnosta ja säätyjen vapautta kuninkaan määräysvallasta. Tällainen poliittinen rakenne tuottaa kuitenkin epätasa-arvoisen ja heikosti kehittyvän yhteisön. Euroopassa tähän törmättiin pari kolme sataa vuotta sitten, kun kuninkaiden ja säätyjen valtakilpailu tuotti yleistä kurjuutta ja lisääntyviä sosiaalisia ristiriitoja ja alkoi vähitellen heiketä. Ratkaisu tähän ei ollut kuninkaiden vapauksien lisääminen eikä se ollut säätyjen vallan lisääminen vaan se oli yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, demokratia. Toteutuakseen se kuitenkin vaati pitkän kehityksen kohti demokratian periaatteesta johdettuja yhteisiä sääntöjä, vaaleja, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja sananvapautta – ja vieläkin on matkaa tekemättä.

Nykyinen talouskriisi johtuu samanlaisesta asiasta, valtiovaltojen ja "taloussäädyn" eli yritysten omistajien ja johtajien ja työntekijäjärjestöjen välisestä valtakilpailusta, jonka seurauksena rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä, sosiaaliset ristiriidat voimistuvat ja yhteinen kehitys taantuu. Erilaisten sopimusyhteisöjen, erityisesti yritysten vallan kasvu on luonnollinen seuraus sopimusvapauden periaatteesta, valtiovaltojen, yritysten ja yksityisten vapaudesta tehdä ihmisiä luokittelevia ja eriarvoistavia taloudellisia sopimuksia.  Tähän libertaristiseen vapauteen vedoten tuotteiden tarjoajat ovat voineet kaupata erilaisia oikeuksia osallistua markkinoille ja ostaa valintamahdollisuuksia. Juuri näillä oikeuksilla he ovat säädelleet taloutta rikkauksiensa kartuttamiseksi, suojanaan kaupanteon liikesalaisuudet eli niitä koskevan sananvapauden rajoittaminen.  Näin muodostuneita toimeentuloeroja on demokraattisissa maissa pystytty näihin päiviin asti siedettävästi tasoittamaan valtiovallan toimilla ja ammattiliittojen avulla. Talouden globalisoituessa toimeentuloerojen tasaaminen on kuitenkin käynyt yhä vaikeammaksi, koska sen vaatimat verotulot ovat kansallisiksi sidotut. On jouduttu umpikujaan, joka ei voi johtaa muuhun kuin libertaristisen aatteen ja talouden tuhoon.

Mahdollisia poispääsyjä on kolmella suunnalla. Ensimmäinen on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun edelleen syveneminen ja sen aiheuttama jakautuminen toisiaan vastaan taisteleviin joukkoihin, väkivallan ja poliisin ehdoilla toimivaan yhteiskuntaan, jossa demokratia on vain nimellistä, ja talouteen, jossa yksilönvapaudelle ei ole enää sijaa. Toinen on valtiovaltojen irtautuminen globaalista taloudesta ja nationalismin nousu. Tähän asti hyvin menestyneetkin valtiovallat eristäytyvät ja kääntyvät toisiaan vastaan niin taloudessa kuin politiikassakin. Voimapolitiikan voittaessa liberalismi häviää ja kaikkien hyvinvointi kärsii.

Kolmas ja ainoa kestävä suunta pois tästä umpikujasta on sama kuin politiikankin puolella, yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, jota talouden puolella voidaan kutsua talouden demokratiaksi tai yksinkertaisesti aidoksi markkinataloudeksi. Se ei kuitenkaan voi toteutua ilman demokratian ideasta johdettuja myös globaalia taloutta koskevia sääntöjä, vapaita valintatilanteita, yleistä ja yhtäläistä valintaoikeutta ja talouden tietoja koskevaa sananvapautta.

Valintatilanteet meillä jo on markkinoiden muodossa. Niitä on vain lähdettävä kehittämään yleisen ja yhtäläisen valintaoikeuden periaatteen pohjalta. Olennaista on valinnan vapaus alhaalta päin. Ostajalla on oltava vapaus valita haluamansa tuote, myyjällä ei ole oikeutta valita haluamaansa ostajaa. Se tarkoittaa sellaisten sääntöjen aikaansaamista, joilla rajoitetaan myyjien vapautta syrjiä ostajia; kaikille on myytävä ja samoin ehdoin kuin muillekin. Ostamisen valinnanvapautta ei saa kaventaa. Erikoisaseman antavilla oikeuksilla ei saa käydä kauppaa. Jokaisen raha on yhtä arvokasta. Keneltäkään ei saa evätä pääsyä mihinkään hintoja, laatuja ja kauppoja koskeviin tietoihin.

Tämä vaatii myös suunnanmuutosta siihen, mitä liikesalaisuuksista ja sananvapaudesta ajatellaan. Nykyinen käytäntö nojaa periaatteeseen, jonka mukaan rahaliikennettä, omistuksia, hintoja, ostamista ja myymistä, koskevat tiedot kuuluvat yksityisyyden piiriin. Tiedot ovat yksityisesti omistettavia ja siten myös kaupan kohteita. Tälle yhteiskunnan omaksumalle käytännölle ei ole kuitenkaan yhteiskunnallista perustetta, siis pätevää selitystä siitä, miten näiden tietojen yksityisomistaminen edistää yhteistä hyvinvointia.  Yhteiskunnalle raha on kaikkien sen käyttäjien yhteinen sopimus rahan vaihdettavuudesta hyödykkeisiin ja sen arvo riippuu tähän sopimukseen luottamisesta. Rahaan ja talouteen luottavan ilmapiirin ylläpitämiselle salaisuudet ovat kuitenkin myrkkyä. Luottamus on korkeimmillaan, kun se perustuu tietämiseen. Siksi jokaiselle kuuluvan sananvapauden on laajennuttava koskemaan myös kaikkia tietoja, joissa rahalla on jokin osa.

Vallankumouksellista, varmasti, vaikeasti toteutettavaa, epäilemättä. Mutta välttämätöntä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän ossimantylahti kuva
Ossi Mantylahti

Olipas tavattoman hyvä ja filosofinen puheenvuoro. Peukkua tälle.

Olli Makkonen

Mitenkäs Hyryläinen suhtaudut paljousalennuksiin?

Jos Lidl neuvottelee tavarantoimittajan kanssa tilauksesta, jossa kamaa tulee jokaiseen liikkeeseen ympäri euroopan, he saavat tuotteet edullisempaan hintaan kuin meidän paikallinen Siwa.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen

Näinhän se on. Samoin saavat S-ryhmä ja Kesko halvemmalla tavaransa ja siksi muita ei meille juuri mahdu. Jos tätä ylimääräistä etua ei suurostajilla olisi, kilpailu toimisi paremmin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jäi kysymys jyskyttämään nuppiin: ja tässäkö tämä nyt oli?

Suuret linjat on piirrettynä tässä blogissa ihan ok. Jotenkin jäin ilman mitään konkretiaa ja yksityiskohtia mitä odotin kaikkien Oikkosen blogeihin kirjottamiesi kommenttien jälkeen.

Miten kaikki asiat pitäisi järjestää ihan alusta lähtien? Puretaanko valtio jne.

Huomasin nyt vasta,että tämä blogi oli periaatteessa sama kuin tarjosti vastauksen minulle toisessa blogissa,mutta oikeastaan et vastaa niihin kysymyksiin ollenkaan mitä kysyin.

Lainaan sinulta:"Elämä on tietysti paljon muutakin kuin vain taloutta. Jokainen sen tietää. Jos talous kuitenkin pahasti tökkii, niin kuin se nyt enenevässä määrin näyttää maailmassa tekevän, siitä tulee monella tavalla keskeinen ongelma, jonka tutkimiseen olen siitä syystä keskittynyt"

Kyllä,elämä on paljon muutakin,mutta ylikompensoimmeko tällä libertaari hössötyksellä talouden ulottumaan pitemmälle elämään?

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen

Kaikki yksityiskohdat ovat johdettavissa kyseisistä periaatteista. Niistä on esimerkkejä blogikirjoituksissani. Hakusanalla etsien löytää.

Valtiota tarvitaan tietysti kyseisten demokratian periaatteeseen nojaavien talouden sääntöjen kehittämiseen ja valvomiseen, aivan niin kuin politiikantekoakin rajoittavien sääntöjen kohdalla (esimerkkinä äänten ostamisen ja lahjonnan kieltäminen). Lisäksi tarvitaan ainakin merkittävimpien talousmahtien välistä yhteistyötä.

Talouden hyödykkeitä tuottavana ja myyvänä osapuolena valtiovallan on noudatettava samoja, ketään syrjimättömiä sääntöjä. Siitä, kuinka suuri osa taloutta on hyvä olla yhteiskunnan omistamaa, tämä teoria ei sano mitään, se päätetään poliittisen demokratian avulla. Itse kannatan yhteistä omistusta ja yleistä käytön vapautta kaikille kommunikaatioverkoille, niin rautateille, maanteille, sähkön teille kuin tiedon teille. Samoin kannatan pitkälti julkisin varoin ylläpidettyä koulutusta ja terveydenhoitoa.

Yleinen käsitys on, että talous mahdollisuuksineen ja uhkineen hallitsee ihmisten mieliä tänään paljon voimallisemmin kuin se hallitsi muutama vuosikymmen sitten. Tämä on kummallista, sillä rahaa ja kaikkea sillä ostettavaa elämisen helpotusta on tänään paljon enemmän kuin ennen. Talouden henkinen ylivalta johtuu juuri libertaarisen talouden noususta, rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisestä ja sen aiheuttamasta kilpailupaineen noususta. Yhä voimallisemmin on ponnistettava, jos haluaa todella menestyä, ja yhtälailla enemmän on yritettävä, ettei putoasi kelkasta.

Käyttäjän jeremiaskangas kuva
Jeremias Kangas

"Vallankumouksellista, varmasti, vaikeasti toteutettavaa, epäilemättä. Mutta välttämätöntä."

Itse sanoisin että mahdotonta toteuttaa nykymaailmassa. Haaveilla toki saa.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen

Ennustaminen on epäkiitollista. Jo siitä syystä, että sitä nykymaailmaa, jonka tietoihin tämänpäiväisen ennustuksen joudumme perustamaan, ei enää edes huomenna ole.

Lähtökohtani on teoreettinen, ei haaveellinen. Tarkoituksena on kuvata markkinat, jotka pienimmillä kustannuksilla tuottaisivat kuluttajien haluamia hyödykkeitä; kaupankäynnin tapaa, joka maksimoisi tuotannon ja kaupan hyötysuhteen kuluttajien näkökulmasta arvioituna. Muiden teorioiden lailla ei tämäkään malli aukoton ole. Jos sinulla on joitain korjauksia tai parannuksia mielessäsi, kerro toki.

Toinen kysymys on se, millaisten periaatteiden nojalla talous yleensä kehittyy? Onko pitkällä tähtäimellä vaikuttavana tekijänä ihmisten pyrkimys saada jotain itselleen tärkeää mahdollisimman vähällä vaivalla eli parhaalla hyötysuhteella, vai onko se jokin muu, ja jos on niin mikä? Siinä määrin kuin tämän hyötysuhteen parantaminen ohjaa kehitystä, malliani voidaan kyllä käyttää ennustamiseenkin, mutta aikataulusta se ei kerro.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Se ei ole - vastoin yleistä luuloa - yksilön vapautta omiin taloudellisiin valintoihinsa"

Nimenomaan on. Kirjoitat artikkelissasi jostain ihan muusta kuin libertarismista. Libertarismin keskeisin periaate on se, että kukaan ei saa väkivalloin "aloittaa pakkoa" eli kajota toisen kehoon tai omaisuuteen. http://liberalismi.net/wiki/Libertarismi

- "vaan erilaisten sopimusyhteisöjen kuten yritysten ja ammattiliittojen vapautta tehdä sopimuksia keskenään ja valtiovallan kanssa taloudellisten hyödykkeiden jaosta."

Tuo esimerkiksi ei ole libertarismia vaan korporatismia.

- "Nykyinen talouskriisi johtuu samanlaisesta asiasta, valtiovaltojen ja "taloussäädyn" eli yritysten omistajien ja johtajien ja työntekijäjärjestöjen välisestä valtakilpailusta"

Juuri näin, mutta libertarismia tuo ei ole. Libertarismissa valtiovallat, "taloussääty" tai työntekijäjärjestöt eivät voi kilpailla vallasta, koska niillä ei ole mahdollisuutta väkivallan uhalla toimeenpanna itselleen edullisia sääntöjä.

- "Tähän libertaristiseen vapauteen vedoten tuotteiden tarjoajat ovat voineet kaupata erilaisia oikeuksia osallistua markkinoille ja ostaa valintamahdollisuuksia."

Ei, ei ja ei. Mitä "vapautta" on se, jos voidaan kaupata oikeuksia osallistua markkinoille? Se, että ylipäätään on mahdollista kaupata tuollaisia oikeuksia edellyttää, että kauppaajalla on keinot estää osallistuminen markkinoille. Libertarismissa näitä keinoja nimenomaan ei ole.

- "Ostajalla on oltava vapaus valita haluamansa tuote, myyjällä ei ole oikeutta valita haluamaansa ostajaa."

En tiedä mihin tuo perustuu, mutta ainakaan minun oikeustajuni mukaista tuo ei ole. Miksi vain ostajalla olisi oikeus valita? Minusta se oikeus pitää olla molemmilla.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen

Kirjoitat artikkelissasi jostain ihan muusta kuin libertarismista. .. Tuo esimerkiksi ei ole libertarismia vaan korporatismia.

Osaksi olet oikeassa. Kirjoitin talousjärjestelmistä, joissa yksi keskeinen periaate on sopimusvapaus. Koska ymmärtääkseni sellainen kuuluu myös libertarismin perustuksiin, asia koskee myös libertarismia. Muitakin nimityksiä voitaisiin käyttää.

Laajasta sopimusvapaudesta sitten johtuu se, että yksilöillä ja ryhmittymillä on vapaus sopia erilaisista yhteistyömuodoista, joita ovat mm. osakeyhtiöt, säätiöt, työväenyhdistykset, konsernit, ammattiyhdistysliikkeet jms. Korporatismi on vapaan sopimusoikeuden seuraus, jota myös libertarismi välillisesti kannattaa.

Mitä "vapautta" on se, jos voidaan kaupata oikeuksia osallistua markkinoille? Se, että ylipäätään on mahdollista kaupata tuollaisia oikeuksia edellyttää, että kauppaajalla on keinot estää osallistuminen markkinoille. Libertarismissa näitä keinoja nimenomaan ei ole.

Ei se minunkaan mielestäni aitoa vapautta ole. Se on vapautta kaupata tällaisia oikeuksia ja tähän vapauteen nykytalous pitkälti perustuu. Taloutemme on pullollaan erilaisia ja erilaisilla sopimuksilla kaupattavia yksinoikeuksia. Varsin merkittäviä kaupan kohteina olevia yksinoikeuksia osallistua myyjinä markkinoille ovat mm. patentit ja tekijänoikeudet.

Vapaaseen sopimusoikeuteen vedoten kaupan osapuolet voivat kaikkea mahdollista koskevissa kaupoissa sopia keskenään sellaisista toimista, joilla he rajoittavat muiden osallistumista markkinoille: emme myy heille mitään; tai emme myy muille yhtä edullisesti kuin toisillemme; tai saat näillä ehdoilla yksinoikeuden tuotteidemme myyntiin; tms. Ei tällaisten muiden ostajien osallistumisvapautta rajoittavien sopimusten ylläpitoon mitään väkivaltaa tarvita.

Miksi vain ostajalla olisi oikeus valita? Minusta se oikeus pitää olla molemmilla.

Juuri tätä kysymystä demonstroin analogialla poliittiseen demokratiaan. Demokratia on tasa-arvoista valinnan vapautta alhaalta päin. Vaaleissa äänestäjillä on vapaus valita ehdokkaiden välillä, varsinaisen kohteen ollessa kuitenkin ehdokkaan tarjoama yhteiskunnallinen palvelus. Sen sijaan ehdokkailla ei ole vapautta valita äänestäjiä, vaikkapa ostamalla ääniä tai kieltämällä joltain ihmisryhmältä äänestämisen, niin kuin vallanpitäjät aikanaan tekivät - ja tekevät vieläkin joissain maissa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Matti Hyryläinen: "Korporatismi on vapaan sopimusoikeuden seuraus, jota myös libertarismi välillisesti kannattaa."

Ei, vaan päinvastoin, korporatismissa ei vapaata sopimusoikeutta ole, vaan työmarkkinoiden toimijat ovat sidotut järjestöjen ja valtion tekemiin yleissitoviin työmarkkinasopimuksiin.

- "Se on vapautta kaupata tällaisia oikeuksia ja tähän vapauteen nykytalous pitkälti perustuu."

Sitten käytät väärää termiä. "Vapaus" kaupata osallistumisoikeuksia markkinoille ei ole mikään vapaus. Se on etuoikeus, joka päinvastoin rajoittaa muiden vapautta.

- "Varsin merkittäviä kaupan kohteina olevia yksinoikeuksia osallistua myyjinä markkinoille ovat mm. patentit ja tekijänoikeudet."

Patentit ja tekijänoikeudet ovat kieltämättä yksi ongelma, mutta ne ovat vain pieni osa yleistä kokonaisuutta. Niiden osalta kysymys tiivistyy siihen, voiko tietoa omistaa. Jos voi, patentit ja tekijänoikeudet ovat ilman muuta voimassa myös libertaarissa yhteiskunnassa. Jos taas ei voi (eli vain fyysisiä objekteja voisi omistaa), niin sitten niitä ei libertarismissa ole.

- "Ei tällaisten muiden ostajien osallistumisvapautta rajoittavien sopimusten ylläpitoon mitään väkivaltaa tarvita."

Osallistumisvapaus ei tarkoita sitä, että pitäisi erityisesti auttaa osallistumaan. Osallistusmisvapaus tarkoittaa sitä, että ketään ei väkivalloin estetä osallistumasta. Esimerkiksi osallistumisvapautta noudattava hiihtoseura joutuisi sallimaan minun osallistua hiihtokisoihin, vaikka todennäköisesti häviäisin kaikille yli kahdeksanvuotiaille ja pilaisin ladut. Osallistumisvapautta noudattaakseen hiihtoseuran ei kuitenkaan tarvitse esimerkiksi auttaa minua suksien hankinnassa tai myydä minulle hiihdonopetusta (mikä olisi välttämätöntä mikäli haluaisin saada edes jotain mahdollisuuksia kisassa pärjäämiseen).

- "Juuri tätä kysymystä demonstroin analogialla poliittiseen demokratiaan."

Vertaus ei toimi, koska poliittisessa päätöksenteossa valtaan äänestetty saa väkivallan uhalla toimeenpantavaa valtaa äänestäjiinsä. Markkinatoimijoilla ei tällaista valtaa ole. Tai siis ainakaan libertaarissa yhteikunnassa ei olisi.

Demokraattisesti valtaan äänestetyt poliitikot voivat tuosta vain päättää, että jokaisen on nyt maksettava valtiolle veroina enemmän kuin viime vuonna. Mikään yritys, olipa se miten suuri tai mahtava tahansa, ei voi tuollaista päätöstä tehdä. Lisää rahaa halutessaan se voi ainoastaan yrittää vakuuttaa sinut siitä, että sen tuotteista kannattaa maksaa entistä enemmän. Se ei kuitenkaan voi mitenkään pakottaa sinua ostamaan niitä.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen Vastaus kommenttiin #11

korporatismissa ei vapaata sopimusoikeutta ole, vaan työmarkkinoiden toimijat ovat sidotut järjestöjen ja valtion tekemiin yleissitoviin työmarkkinasopimuksiin.

Aivan oikein, koska he ovat keskenään vapaasti sopineet, että niin on, ja näihin sopimuksiin vapaasta tahdostaan liittymättömät jätetään sovittujen etujen ulkopuolelle; emme ota heitä töihin, emme maksa heille samaa palkkaa kuin muille, emme tue heidän lakkojaan tms.

"Vapaus" kaupata osallistumisoikeuksia markkinoille ei ole mikään vapaus. Se on etuoikeus, joka päinvastoin rajoittaa muiden vapautta.

Näin on minunkin mielestäni.

Patentit ja tekijänoikeudet ovat kieltämättä yksi ongelma, mutta ne ovat vain pieni osa yleistä kokonaisuutta. Niiden osalta kysymys tiivistyy siihen, voiko tietoa omistaa.

Kyse ei ole pienestä asiasta. Kasvava osa maailmantaloudesta ja erityisesti suuryrityksille valtaa keskittävästä arvosta on nykyisin uuden tiedon ja muun informaation yksinoikeuksissa.

Tiedon omistettavuus ei ole vaikea kysymys. Pitää vain kysyä, mitä tiedon omistaminen käytännössä tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että tietäessäni jonkin tiedon omistan sen ja voin sitä omiin tarkoituksiini vapaasti hyödyntää? Vai tarkoittaako se sitä, että jollakin ylhäällä tehdyllä säädöksellä voidaan jollekin antaa yksinoikeus jonkin tiedon käytölle, niin että minulta kielletään kyseisen tiedon taloudellinen hyödyntäminen, vaikka sen tietäisinkin. Kumpi on "liberaali" näkemys ja kumpi "sosialistinen" näkemys?

Osallistumisvapautta noudattaakseen hiihtoseuran ei kuitenkaan tarvitse esimerkiksi auttaa minua suksien hankinnassa tai myydä minulle hiihdonopetusta

Enpä ole sellaista vaatinutkaan. Kirjoitin taloudesta ja periaatteesta, että kaikkien raha on yhtä arvokasta. Jos jonkun raha ei riitä joillakin markkinoilla kilpailemiseen, niihin kisoihin hän ei voi osallistua. Hiihtokilpailussa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Jos jonkun taidot eivät riitä joihinkin kilpailuihin osallistumiseen, niihin hän ei voi osallistua.

Demokraattisesti valtaan äänestetyt poliitikot voivat tuosta vain päättää, että jokaisen on nyt maksettava valtiolle veroina enemmän kuin viime vuonna. Mikään yritys, olipa se miten suuri tai mahtava tahansa, ei voi tuollaista päätöstä tehdä. Lisää rahaa halutessaan se voi ainoastaan yrittää vakuuttaa sinut siitä, että sen tuotteista kannattaa maksaa entistä enemmän.

Periaatteessa asia ei ole näin ja käytännössäkin päivä päivältä yhä vähemmän. Poliitikot eivät voi mielivaltaisesti päättää verojen määrästä, koska veronmaksajat voivat äänestää jaloillaan ja siirtyä itse tai siirtää tulonsa halvempien verojen maihin. Aivan niin kuin suurikaan yritys ei voi, ellei sillä ole maailmanlaajuista monopolia, nostaa hintojaan mielivaltaisesti. Lisää rahaa valtiovallan kassaan halutessaan poliitikkojen on vakuutettava sinut siitä, että maksamillasi veroilla saat sinulle mieluisamman yhteiskunnan kuin mitä mahdollisesti vähemmillä verovaroilla toimivat naapurit pystyvät tarjoamaan. On vertailtava myös pitkän tähtäimen hyötyjä ja kuluja, niin kuin missä tahansa järkevässä kaupanteossa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #12

Matti Hyryläinen: - "Pitää vain kysyä, mitä tiedon omistaminen käytännössä tarkoittaa."

Ainakin libertaarin näkemyksen mukaan tiedon omistaminen tarkoittaa käytännössä samaa kuin minkä tahansa asian omistaminen. Jos omistan esimerkiksi polkupyöräni, niin saan tietenkin itse ajella sillä milloin huvittaa. Lisäksi saan määrätä siitä, saatko sinä käyttää sitä ja jos saat, niin milloin ja mihin tarkoituksiin.

Sama juttu tiedon kanssa. Jos omistan jonkun tiedon, saan määrätä, kuka sitä käyttää, milloin ja mihin. Tiedon kanssa ongelmaksi muodostuukin se, että joku muu on voinut löytää saman tiedon minusta riippumatta. Aivan samoin, kuin joku muu voi sattumalta rakentaa omista osistaan ja täysin minusta riippumatta täsmälleen samanlaisen polkupyörän, kuin minun pyöräni.

Samanlaisten polkupyörien suhteen ongelmaa ei ole, koska ne ovat todennettavissa olevia fyysisiä esineitä, ja molemmat pyöränomistajat voivat sanoa, että tämä tässä näin on minun pyöräni, ja minä saan määrätä siitä (ja vain siitä). Tiedon suhteen ei ole niin selkeää, että onko jokin tieto sama vai eri ja milloin kaksi tietoa eroavat. Tiedon omistajan on vaikea osoittaa, että tämä tieto on minun. Tosin sama ongelma on myös sillä toisella, joka sitä tietoa haluaisi käyttää. Hänen on yhtä vaikea osoittaa oikeuttaan käyttää sitä.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #14

Tiedon osalta en osaa tehdä johtopäätöstä. En osaa sanoa, voiko tietoa omistaa vai ei. Fyysisten esineiden suhteen sen sijaan osaan, eli niitä ainakin voi omistaa, ja niiden hallinta pitäisi olla täysin omistajansa käsissä.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #16

Eli, myyjällä on siis oikeus olla myymättä samalla tavalla kuin ostajalla on oikeus olla ostamatta.

Käyttäjän mhyrylainen kuva
Matti Hyryläinen Vastaus kommenttiin #17

Kyllä, niin kauan kuin myyjä pitää omistuksen omassa käytössään. Kaupantekotilanne on toinen asia. Se on rajatila, jossa hän on jo luovuttamassa omistusoikeuttaan. Omistusoikeuden tulee kohdistua vain käyttöön, ei oikeuteen valita käyttäjä. Markkinoilla myyjä ei saa suosia ketään, syistä, joista olen aiemmin kirjoittanut.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #11

"Vertaus ei toimi, koska poliittisessa päätöksenteossa valtaan äänestetty saa väkivallan uhalla toimeenpantavaa valtaa äänestäjiinsä. Markkinatoimijoilla ei tällaista valtaa ole. Tai siis ainakaan libertaarissa yhteikunnassa ei olisi."

Tämä ei pidä paikkaansa.

Libertaarisen filosofian mukaan yksityisomistuksen väkivaltainen suojeleminen voidaan laskea "itsepuolustukseksi". Libertaarisessa yhteiskunnassa voidaan myös helposti päätyä tilanteeseen, jossa ihmisen valinta on toisen omaisuuteen kajoaminen tai nälkä- tai paleltumiskuolema. Ihminen on siis pakotettu kajoamaan toisen omaisuuteen henkensä uhalla, mutta samalla toisella on oikeus puolustaa omaisuuttaan väkivalloin. Väkivallan uhka ja väkivalta ovat siis olemassa myös libertaarisessakin yhteiskunnassa. Ainoa asia, joka muuttuu hieman on se, mikä väkivalta on oikeutettua.

Toimituksen poiminnat